Koronan jälkeen uudet ja vanhat haasteet

Elämme nyt korona-aikaa. Koronaa on kaikkialla ja sillä on laajat vaikutukset nyt ja myöhemmin. Haasteita tulee olemaan melkoisesti ja erityisesti kunnissa, sillä todennäköisesti kuntien nettokustannukset nousevat valtioavusta huolimatta ja kuntien tarve tehdä säästöjä kohdistuu palveluihin, jotka eivät ole lakisääteisiä. Tästä näkökulmasta pohdin hieman kuntien ruoka- ja puhtauspalveluita.

Puhtauden arvostus on noussut

Hyvällä puhtaanapidolla ehkäistää sairauksien leviämistä ja ylläpidetään terveyttä! Tästä johtuen siis toivon ja uskon, että Suomen kunnissa arvostetaan puhtautta, eikä siitä tehdä kohtuuttomia säästöjä. En silti usko, että se välttyy kokonaan säästötoimenpiteiltä, joten ehdotan, että työpaikoilla mietittäisiin enemmän puhtaanapidon rajapinnassa olevien töiden työnjakoa, kuka ne tekee ja milloin, kuin varsinaisen puhtaanapidon karsimista. Puhtaanapitoon lasketaan usein paljon muutakin kuin varsinaiset puhtaanapitotehtävät. Näitä ovat esimerkiksi työvaatehuolto, pyykinpesu ja erilaiset kuljetustehtävät.

Ammattitaito ja käsihygienia on puhtauden peruslähtökohta

Puhtaus on puoli ruokaa

Puhtaanapidon merkitys ruokapalveluiden tuottamisessa on korostunut: miten asia huomioidaan keittiöllä, kuljetuksessa ja tarjoilussa. Omavalvonnan avulla seurataan puhtaanapitoa eri vaiheissa, mutta onko ohjeistusta syytä tarkistaa vai onko ruokaketju turvallinen asiakkaalle asti? Osataanko toimia ennakoiden ja varmistaa asiakasturvallisuuden säilyminen esimerkiksi, kun ruokaa lisätään ruokasalin linjastoon, niin vaihdetaanko samalla linjastossa olevat ottimet tai toimiiko käsihygieniaa kuljetuksessa, kun kotiaterioita viedään jokaiselle asiakkaalle. Osataanko suojata asiakasta riittävästi ?

Ruokapalveluissa puhtaudesta säästäminen onnistuu työmenetelmämuutoksin ja likaantumisenehkäisyllä. Kun keittiöllä ei ole ylimääräisiä tavaroita, vain tarvittavat koneet ja laitteet, ja tilat ovat järjestyksessä, niin siivoaminen on helpompaa ja siihen menee vähemmän aikaa. Kun tiloissa pidetään yllä sovittua ylläpitosiivousta, jota helpotetaan säännöllisesti koneellisella puhdistuksella, niin voidaan vähentää kalliimpaa ja työläämpää perussiivousta. On siis tärkeää, että ruokapalvelutyöntekijät osaavat käyttää siivouskoneita tai työ tehdään muualla tavoin säännöllisesti.

Ruoka- ja puhtauspalveluiden keskittämisellä haetaan säästöjä

Tämä trendi jatkunee koronan jälkeenkin. Keskittämällä voidaan saada säästöjä, kun toiminta suunnitellaan oikein. Toiminnansuunnittelussa ei saa kuitenkaan unohtaa asiakasta ja hänen toiveitaan.

Nyt korona-aikaina kouluateriat ovat tulleet tutuiksi monille huoltajille ja heillä voi olla enemmän näkemyksiä siitä millaisia aterioiden tulisi olla. Vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa tulisi lisätä enemmän, kun toimintaa kehitetään, keskitetään sitä tai ei.

Toiminnan keskittämisessä tulee kiinnittää huomiota myös raaka-aineisiin: elintarvikkeisiin ja puhdistusaineisiin sekä koneisiin ja laitteisiin. Miten näitä halutaan muutostilanteessa määritellä? Millaisia hankintastategioita kunnissa on tehty? Halutaanko, että Suomessa on jatkossa omaa elintarvike- ja puhdistusainetuotantoa vai luotetaanko siihen, että kyllä sitä maailmalta aina saa? Vai pitäisiko valtiohallinnon puuttua asiaan? Mitä mieltä sinä olet?